Oletko koskaan miettinyt, kuinka blogipostaus syntyy. Idea tähän postaukseen tuli juuri tuosta aiheesta, kun jälleen kerran mietin mistä ihmeestä tekisin vielä yhden postauksen. Tai oikeastaan niitä puuttuu tätä kirjoittaessa kolme, mutta niillä kahdella on julkaisupäivät vasta myöhemmin. Ja tämänkin aiheen oikeastaan sain omalta bloggauksen valmentajaltani, Tiia Konttiselta.
Suunnittelu
Niin, kuinka blogipostaus sitten syntyy? Sukista tietysti, tai lapasista tai piposta. Siis jostain, jonka olen neulonut. Ensin siis tulee idea malliin, sitten mietin langan ja värit. Seuraavaksi piirtelen kirjoneuleisiin kuviot tai teen pienen testin pitsiin ja/tai palmikkoon. Yleensä mallia tulee vielä muokattua joko silmukkamäärän osalta tai muuttaa kirjoneuleessa värejä toisinpäin tai muuttaa kuviota muuten. Joskus mikään ei kelpaa ja jätän koko idean hautumaan. Onneksi näin käy todella harvoin. Tosin se idea saattaa avautua myöhemmin ja pienillä muutoksilla siitä saakin ihan täydellisen mallin. Käytössäni on vihko johon kirjaan ideat muistiin ja joskus hyvänä päivänä niitä saattaa tulla todella monta. Hyvä näin, koska joskus pää lyö tyhjää eikä mitään synny. Silloin on nuo muistiinpanot tarpeen ja niistä yleensä löytyy jokin toteuttamisen arvoinen idea.
Neulominen
Tässä vaiheessa on siis jo kuvio ja lanka valmiina ja pääsee neulomaan. Joskus harvoin on useampi työ yhtä aikaa kesken, mutta sitä tapahtuu ehkä vain pari kertaa vuodessa. Valmiit sukat tai lapaset sitten viimeistelen ja kirjoitan ohjeen muistiinpanojen mukaan ja piirrän kaaviot valmiiksi.
Seuraavaksi katson mihin aikaan vuodesta julkaisen, ettei käy niin, että keskellä pakkasia tulee hentoja pitsejä tai paksuja sukkia toukokuussa. Toki joskus niitäkin on lopputalvesta, mutta yritän pitää ne talvella neulottavissa. Teemasukat eli isänpäivä tai joulusukat tai muut vastaavat postaan hyvissä ajoin.
Kun koko ajan neulon, niin varastosta löytyy aina kasapäin valmiita sukkia. Niihin kaikkiin olen tehnyt kaaviot valmiiksi ja vähän kirjoittanut ohjettakin. Joskus blogiin tulee sukat, jotka olen mahdollisesti neulonut jo parikin vuotta aiemmin, joten on pakko laittaa jotain ohjeen tynkää muistiin.
Valokuvat
No niin, sukat on neulottu ja viimeistelty, seuraavaksi neuleen valokuvaus ja postauksen teko. Kuvaaminen on parasta kesällä, kun valoa on runsaasti. Sitten lataan kuvat koneelle, nimeän ne, muokkaan kuvan kokoa ja tallennan sen kansioon. Teen aina jokaiselle kaudelle oman kansion, josta sitten tarvittaessa on helppo löytää valokuvat, kuvat kaavioista ja postauksien tekstit.
Tässä vaiheessa varmaan huomaatkin, että suurin työ on neuleessa eikä itse postauksessa. Neuleen suunnitteluun ja valmistamiseen menee hurjan paljon enemmän aikaa kuin postauksen tekemiseen. Joskus olen miettinyt, olenko valinnut väärän aiheen blogiini, pelkällä tekstin luomisella voisi päästä helpommalla. Tai ainakin omassa blogissani se itse postauksen teko käy todella nopeasti.
Postaus
Seuraavaksi itse postauksen tekoon. Kirjaudun siis blogiin ja otan ”uusi artikkeli” kohdan ja siihen sitten teen postauksen. Tai oikeastaan, tässähän sitä nyt kirjoittelen Wordiin ja tallennan tämän ensin vaan omalle koneelle. Blogiin siirrän tämän kopioimalla tekstin ja liitän sen tuohon ”uusi artikkeli” sivulle.
Joko tuli valmista? No ei vielä. Teksti on jo blogissa, mutta kuvat vielä omalla koneella, joten seuraavaksi siirrän ne postaukseen. Ensin kuva menee blogin kuvakirjastoon, josta liitän sen tekstiin. Kun se on liitetty skaalaan sen oikeaan kokoon ja sitten pääsen tallentamaan sen. Tässä vaiheessa teksti on vielä oikoluettava, mutta muuten on aika valmis.
SEO
Jotain vielä puuttuu, nimittäin hakukoneoptimointi. Haluan toki, että hakukoneet löytävät julkaisuni, joten sitä kohtaa ei voi sivuuttaa. Siihen ei nykyään enää mene kuin minuutti tai pari, kun saan kaikki speksit kohdilleen. Postaus jää odottelemaan luonnostilaan sen julkaisua ja kun julkaisen, täytyy enää klikata ”julkaise” täppää ja sitten se on julkinen.
Julkaisu
Tämä viimeinen kohta eli julkaiseminen oli aloittaessani bloggaamisen se kaikkein tuskaisin osuus. Tuijotin sitä täppää monen monta minuuttia, pidin tauon, tuijotin uudestaan ja pidin tauon. Oli tosi pelottavaa julkaista mitään, kun ei tiennyt mitä muut ajattelevat ja tykkäävät. Ja ihan turhaan pelkäsin. Kaikkia ei voi eikä tarvitse miellyttää, enhän itsekään tykkää kaikesta, jokainen saa olla omanlaisensa.
Some
Niin vielä yksi askel ja sitten on kaikki tehty. Seuraavaksi jaan linkin blogin FB sivulle, josta sitten voi ensin käydä kurkkaamassa mitä olen julkaissut.
Valmis
Kuinka blogipostaus syntyy, ei siis ihan helpolla. Monta työvaihetta on ensin tehtävä ennen kuin pääset postauksen lukemaan.
Ja tiedätkö mitä, tykkään ihan hirveästi tehdä tätä. Bloggaaminen ei ole itselle mitään pakkopullaa ja kuinka hirveän paljon olen oppinut blogia tehdessä. Kasapäin tietokoneen käytöstä, hakukoneoptimoinnista, blogiin kuuluvista lisäosista, joilla saan kaikki toimimaan, valokuvaamisesta, sukista, langoista, puikoista, videoiden tekemisestä ja mitähän kaikkea jäi mainitsematta. Ihan hirveän paljon kaikkea.
Mistä ja miksi tämä kaikki alkoi? Näin Tiia Konttisen mainoksen bloggaajasta ammattilaiseksi verkkokurssista ja ilmoittauduin mukaan. Olen neulonut monta vuosikymmentä, mutta tietotekniikka on ollut ihan hebreaa. Monta tosi vaikeaa paikkaa on tullut eteen, varsinkin tuossa tietotekniikassa, mutta tässä sitä nyt ollaan. Joten kyllä me mummotkin vielä uutta opitaan, eiks niin.
Ja sitten vielä se tärkein, sinä, jolle näitä juttuja teen. Jos kukaan ei näitä lukisi niin en näitä tekisi.
Kiitos!
